JP Väisänen 2012 kollaaseista

Kaunista, kuin terälehtien päätös olla ruusu, 

on ajatuksen siirtyminen ihmisten yhteistoiminnaksi.

Kilpailijat. Fyysiset miehet. Shabra ja Shatilla. Vihreät kasvit. Viidakon lait. Voiton merkki. Marxin ajatukset taiteesta. Solidaarisuus. 

Kysymys yhtään minkään todellisesta merkityksestä. 

Kysymys yhtään minkään oikeudenmukaisuudesta.

Kysymys ihmisen pelosta.

Kysymys ahneudesta.

Kaikki ajattelu alkaa vasemmalta ohimolta

Poskipäiltä ja leuasta.

Päälaki ja korvat.

Kaulan kaksi viivaa.  

Uhmaavat joet rintakehällä. Odotus. Tärkeys. Viesti. Tehtävä. Hyvä usko. Sattuma. Kohtalo. Selitys. Eikä elämällä ei ole mitään merkitystä.  

Kävin Akateemisessa etsimässä sitä kirjaa, jossa mies palasi kotiin hautaamaan äitinsä. Pienenä Jannen kanssa Louhentie 5:n pihalla Pieksämäellä teltassa luettiin kirjaa ja pelättiin. Taivaanvuohi.  Pimeä huone. Kynttilöitä. Maisemassa kivikasoja. Ihmisiä hautajaiskulkueessa jossain Ranskassa. 

Näitä kirjoja ei enää myydä kaupoissa. Kirjoja on löydettävä kivikasoista ja haudoista. Rintakehä käy raskaana. Vedet valuvat ohjeitta. Joet tulvivat. Missä taivaanvuohi lauloi kun äitiä haudattiin?

Vanhasta muistista tulevat esiin 

reidet ja lantion liike 

Kehäliikkeestä  tulee esiin 

jumalan huoneen ruusuikkuna

Alan tehdä ikkunaa. 

Lopetan ensimmäiseen terälehteen josta tulee esiin salasana

ja juuri  - josta tulee siemen.